Eli osa 2 alkaa tästä kuvasta sillä Daniela ja Eetu päättivät hieman muuttaa pihaansa ja loivat pihalle vallihaudan siltojen kera :D
Daniela oli juuri lähdössä pulahtamaan uima-altaaseen mutta muisti että hänen on ensin hoidettava Minna ennenkuin pääse uimaan.
- Noin. Hieno tyttö. Sanoi Daniela kun Minna joi ahkerasti maitoa pullosta.
Lorena ei tykännyt saparoistaan joten hän kysyi Danielalta voisiko tämä letittää hänelle letit.
- Äiti! Lorena kysyi ja meni keittiöön. Voisitko letittää minulle letit?
- Lorena etkö sinä nää ettei äiti nyt ehdi! Minna pitää syöttää ja vaipatkin pitää vaihtaa!
- Ai no selvä. Sanoi Lorena surullisesti.
Lopulta hän letitti itse hiuksensa.
- No näistä tuli paljon hienommat kuin äiti olisi koskaan osannut tehdä! Sanoi Lorena kiukkuisena.
Seuraavana päivänä Daniela oli lähtenyt avoimin mielin töihin ja saikin sen ansiosta ylennyksen.
- Ou jes! Minä onnistuin! Hihkui Daniela iloisena.
Joku muu ei ollutkaan yhtä iloinen nimittäin...
Eetu.
Hän oli joutunut jäämään kotiin koska Daniela oli unohtanut soittaa lastenhoitajalle ja niinpä Eetu ei päässytkään tärkeään kokoukseen ja oli siitä todella katkera.
- Miten hän saattoi unohtaa niin tärkeän asian kuin soittaa lastenhoitajalle! Kiehui Eetu.
Hän päätti mennä juttelemaan hieman Danielan kanssa asioista mutta...
Daniela olikin jo täydessä unessa rankan työpäivän jälkeen.
Vaikka Eetu oli todella vihainen hän ei raaskinut herättää nukkuvaa Danielaa.
Seuraavana aamuna kun Daniela vielä nukkui Eetu puhui puhelimessa jotain todella epämääräistä.
- Hei rakas! En kai herättänyt? No hienoa. Nähtäisiinkö vaikka tänään jossain?
Ja tätä keskustelua jatkui tuntikaupalla kunnes Daniela heräsi ja Eetu lopetti puhelun todella nopeasti.
Heti kun Daniela heräsi hän puki työvaatteet ylleen ja lähti kävelemään kohti työautoaan.
Daniela tunsi kylmiä väreitä ja sehän ei tiennyt hyvää.
- Hrrr... Tulipas minulle kylmä! Mutta ei täällä ulkona kyllä mikään kylmä ole. Jotain on nyt varmasti tekeillä. Sanoi Daniela pelokkaasti ja hyppäsi autoon.
Daniela arvasi oikein. Jotain todella ikävää oli tapahtumassa.
- Kulta tule tänne meille nyt kun Daniela lähti töihin. Hän tulee vasta myöhään kotiin.
Eetu alkoikin jo täyteen touhuun kun tuntematon nainen saapui taloon.
Eetu ei aavistanutkaan mitä tästä voisi seurata.
- Voi Eetu minä rakastan sinua! Sanoi nainen.
- Niin minäkin sinua! Sanoi Eetu.
Yht äkkiä tilanne olikin aivan toinen.
Daniela oli tullut kotiin aikaisemmin sillä hän tuli pitämään kotiin ruokatuntinsa.
- EETU!!!!! MITEN SINÄ SAATOIT! Huusi Daniela raivoissaan ja läppäisi Eetua poskelle.
- Kulta en minä tarkoittanut... Minä...
- ÄLÄ SELITTELE!!!! MINÄ NÄIN JO IHAN TARPEEKSI! Karjui Daniela.
Eetu oli aivan paniikissa eikä tiennyt mitä Danielalle sanoisi.
- Kulta minä... Änkytti Eetu.
- ÄLÄ ENÄÄ IKINÄ SANO MINUA KULLAKSESI!
Lorena oli kuullut kaiken ja itki vuolaasti huoneessaan.
- Yhyyyy!!!! Parkui Lorena.
- Eetu haluan että lähdet ulos kodistani! NYT! Huusi Daniela raivoissaan.
- Mutta enkö saa edes selittää. Sanoi Eetu toivottomasti.
- ET! LÄHDE TALOSTANI HETI!
Niin Eetu ja Daniela erosivat.
Minna parkui kovaan ääneen huoneessaan ja Daniela lähti lohduttamaan Minnaa sekä itseään.
- Älä itke kulta pieni! Äiti on tässä. Sanoi Daniela kyynel silmäkulmassaan.
Daniela päätti lähteä hieman shoppailemaan sillä se piristäisi mieltä joten hän soitti lastenhoitajan paikalle.
Ensiksi Daniela osti itselleen hajuvettä.
- Oi tämä on ihanan tuoksuista! Huudahti Daniela.
Seuraavaksi hän ajatteli ostaa itselleen kännykän sillä hän oli kyllästynyt tylsiin lankapuhelimiin.
- Hienoa! Nyt en tarvitse enää lankapuhelinta.
Mutta viimein Daniela ajatteli myös Lorenaa joka oli joutunut kokemaan kovia heidän eronsa jälkeen.
- Lorena varmasti tykkää tästä mekosta! Sanoi Daniela hymyillen.
Kun Daniela pääsi kotiin hän lähetti lastenhoitajan kotiin.
- Kiitos paljon kun hoidit lapsiani mutta nyt voit mennä!
- Selvä. Sanoi lastenhoitaja ja lähti.
Daniela meni Lorenan luo ja pyysi sovittamaan mekkoa.
Se oli kuin tehty Lorenalle.
- Kiitos äiti! Tämä mekko on todella hieno. Sanoi Lorena hymyillen.
Lorenan halasi äitiänsä vielä kiitoksena kauniista mekosta.
- Kiitos vielä kerran. Sanoi Lorena.
- Ei mitään kultaseni! Sanoi Daniela hymähtäen.
Kaiken hälinän keskellä oli Minnan aika kasvaa taaperoksi.
- No niin kulta puhalletaanpa yhdessä! Sanoi Daniela.
Tälläinen pieni neitokainen Minnasta sitten kasvoi. Perijäainesta on kyllä.
- Sinä olet ihan minun näköiseni! Sanoi Daniela hymyillen.
Sitten ryhdyttiinkin heti töihin sillä kävelyharjoitukset Minnan kanssa alkoivat.
- Hienoa Minna sinähän kävelet! Huudahti Daniela.
Pian käveleminen oltiinkin jo opittu.
- Hienoa kulta!
- Ättäää! Sanoi Minna.
Vuorossa oli potalle opettelu mutta se ei ihan sujunut suunnitelmien mukaan sillä Minnalta oli jo päässyt housuun joten se oli sitten vaan mentävä pesulle.
- Voi sinua Minna! Yritti Daniela torua mutta Minna oli niin suloinen ettei toruminen oikein onnistunut.
Daniela alkoi pesemään Minnaa joka haisi toodella paljon.
- Hyi kun on kamala haju! Nyrpisti Daniela nenäänsä.
- Ätää! Sanoi Minna hymyillen.
Daniela meni ulos hieman haukkaamaan raitista happea mutta kukahan juntti olikin kaatanut roskiksen niin että lemusi.
- Voi että! Kuka voi olla näin lapsellinen! Sanoi Daniela kiukkuisena.
Joku todella tunnettu henkilö. Daniela nappasi Eetun rysän päältä.
- Eetu voisimmeko nyt jotenkin sopia koska minä en halua että sinä koko ajan olet täällä riehumassa ja kaatamassa roskikseni.
- No kaipa me voisimme mutta minulla on sinua niin kova ikävä!
- Eetu älä aloita en jaksa nyt kuunnella haluan vain ettet enää kaatele roskiksiani onko selvä? Sanoi Daniela tomerasti.
- On on. Sanoi Eetu ja nosti roskiksen pystyyn.
Lorena oli hyvillään sillä hän tiesi sisimässään että hänen vanhemmat palaisivat yhteen.
Vähän ajan päästä Eetun tapaamisesta tapasi Daniela varsin mukavan ja rikkaan oloisen komistuksen joka tuli kohteliaasti tervehtimään sillä komistus oli muuttanut todella lähelle Danielaa ja sehän oli Danielalle kuin onnen osuma. Olisiko siis aika jättää Eetu taakseen ja siirtyä rohkeasti uuteen.
Tässä oli toinen osa :) Toivottavasti piditte ja komenttia vaan.
Daniela oli juuri lähdössä pulahtamaan uima-altaaseen mutta muisti että hänen on ensin hoidettava Minna ennenkuin pääse uimaan.
- Noin. Hieno tyttö. Sanoi Daniela kun Minna joi ahkerasti maitoa pullosta.
Lorena ei tykännyt saparoistaan joten hän kysyi Danielalta voisiko tämä letittää hänelle letit.
- Äiti! Lorena kysyi ja meni keittiöön. Voisitko letittää minulle letit?
- Lorena etkö sinä nää ettei äiti nyt ehdi! Minna pitää syöttää ja vaipatkin pitää vaihtaa!
- Ai no selvä. Sanoi Lorena surullisesti.
Lopulta hän letitti itse hiuksensa.
- No näistä tuli paljon hienommat kuin äiti olisi koskaan osannut tehdä! Sanoi Lorena kiukkuisena.
Seuraavana päivänä Daniela oli lähtenyt avoimin mielin töihin ja saikin sen ansiosta ylennyksen.
- Ou jes! Minä onnistuin! Hihkui Daniela iloisena.
Joku muu ei ollutkaan yhtä iloinen nimittäin...
Eetu.
Hän oli joutunut jäämään kotiin koska Daniela oli unohtanut soittaa lastenhoitajalle ja niinpä Eetu ei päässytkään tärkeään kokoukseen ja oli siitä todella katkera.
- Miten hän saattoi unohtaa niin tärkeän asian kuin soittaa lastenhoitajalle! Kiehui Eetu.
Hän päätti mennä juttelemaan hieman Danielan kanssa asioista mutta...
Daniela olikin jo täydessä unessa rankan työpäivän jälkeen.
Vaikka Eetu oli todella vihainen hän ei raaskinut herättää nukkuvaa Danielaa.
Seuraavana aamuna kun Daniela vielä nukkui Eetu puhui puhelimessa jotain todella epämääräistä.
- Hei rakas! En kai herättänyt? No hienoa. Nähtäisiinkö vaikka tänään jossain?
Ja tätä keskustelua jatkui tuntikaupalla kunnes Daniela heräsi ja Eetu lopetti puhelun todella nopeasti.
Heti kun Daniela heräsi hän puki työvaatteet ylleen ja lähti kävelemään kohti työautoaan.
Daniela tunsi kylmiä väreitä ja sehän ei tiennyt hyvää.
- Hrrr... Tulipas minulle kylmä! Mutta ei täällä ulkona kyllä mikään kylmä ole. Jotain on nyt varmasti tekeillä. Sanoi Daniela pelokkaasti ja hyppäsi autoon.
Daniela arvasi oikein. Jotain todella ikävää oli tapahtumassa.
- Kulta tule tänne meille nyt kun Daniela lähti töihin. Hän tulee vasta myöhään kotiin.
Eetu alkoikin jo täyteen touhuun kun tuntematon nainen saapui taloon.
Eetu ei aavistanutkaan mitä tästä voisi seurata.
- Voi Eetu minä rakastan sinua! Sanoi nainen.
- Niin minäkin sinua! Sanoi Eetu.
Yht äkkiä tilanne olikin aivan toinen.
Daniela oli tullut kotiin aikaisemmin sillä hän tuli pitämään kotiin ruokatuntinsa.
- EETU!!!!! MITEN SINÄ SAATOIT! Huusi Daniela raivoissaan ja läppäisi Eetua poskelle.
- Kulta en minä tarkoittanut... Minä...
- ÄLÄ SELITTELE!!!! MINÄ NÄIN JO IHAN TARPEEKSI! Karjui Daniela.
Eetu oli aivan paniikissa eikä tiennyt mitä Danielalle sanoisi.
- Kulta minä... Änkytti Eetu.
- ÄLÄ ENÄÄ IKINÄ SANO MINUA KULLAKSESI!
Lorena oli kuullut kaiken ja itki vuolaasti huoneessaan.
- Yhyyyy!!!! Parkui Lorena.
- Eetu haluan että lähdet ulos kodistani! NYT! Huusi Daniela raivoissaan.
- Mutta enkö saa edes selittää. Sanoi Eetu toivottomasti.
- ET! LÄHDE TALOSTANI HETI!
Niin Eetu ja Daniela erosivat.
Minna parkui kovaan ääneen huoneessaan ja Daniela lähti lohduttamaan Minnaa sekä itseään.
- Älä itke kulta pieni! Äiti on tässä. Sanoi Daniela kyynel silmäkulmassaan.
Daniela päätti lähteä hieman shoppailemaan sillä se piristäisi mieltä joten hän soitti lastenhoitajan paikalle.
Ensiksi Daniela osti itselleen hajuvettä.
- Oi tämä on ihanan tuoksuista! Huudahti Daniela.
Seuraavaksi hän ajatteli ostaa itselleen kännykän sillä hän oli kyllästynyt tylsiin lankapuhelimiin.
- Hienoa! Nyt en tarvitse enää lankapuhelinta.
Mutta viimein Daniela ajatteli myös Lorenaa joka oli joutunut kokemaan kovia heidän eronsa jälkeen.
- Lorena varmasti tykkää tästä mekosta! Sanoi Daniela hymyillen.
Kun Daniela pääsi kotiin hän lähetti lastenhoitajan kotiin.
- Kiitos paljon kun hoidit lapsiani mutta nyt voit mennä!
- Selvä. Sanoi lastenhoitaja ja lähti.
Daniela meni Lorenan luo ja pyysi sovittamaan mekkoa.
Se oli kuin tehty Lorenalle.
- Kiitos äiti! Tämä mekko on todella hieno. Sanoi Lorena hymyillen.
Lorenan halasi äitiänsä vielä kiitoksena kauniista mekosta.
- Kiitos vielä kerran. Sanoi Lorena.
- Ei mitään kultaseni! Sanoi Daniela hymähtäen.
- No niin kulta puhalletaanpa yhdessä! Sanoi Daniela.
Tälläinen pieni neitokainen Minnasta sitten kasvoi. Perijäainesta on kyllä.
- Sinä olet ihan minun näköiseni! Sanoi Daniela hymyillen.
Sitten ryhdyttiinkin heti töihin sillä kävelyharjoitukset Minnan kanssa alkoivat.
- Hienoa Minna sinähän kävelet! Huudahti Daniela.
Pian käveleminen oltiinkin jo opittu.
- Hienoa kulta!
- Ättäää! Sanoi Minna.
Vuorossa oli potalle opettelu mutta se ei ihan sujunut suunnitelmien mukaan sillä Minnalta oli jo päässyt housuun joten se oli sitten vaan mentävä pesulle.
- Voi sinua Minna! Yritti Daniela torua mutta Minna oli niin suloinen ettei toruminen oikein onnistunut.
Daniela alkoi pesemään Minnaa joka haisi toodella paljon.
- Hyi kun on kamala haju! Nyrpisti Daniela nenäänsä.
- Ätää! Sanoi Minna hymyillen.
Daniela meni ulos hieman haukkaamaan raitista happea mutta kukahan juntti olikin kaatanut roskiksen niin että lemusi.
- Voi että! Kuka voi olla näin lapsellinen! Sanoi Daniela kiukkuisena.
Joku todella tunnettu henkilö. Daniela nappasi Eetun rysän päältä.
- Eetu voisimmeko nyt jotenkin sopia koska minä en halua että sinä koko ajan olet täällä riehumassa ja kaatamassa roskikseni.
- No kaipa me voisimme mutta minulla on sinua niin kova ikävä!
- Eetu älä aloita en jaksa nyt kuunnella haluan vain ettet enää kaatele roskiksiani onko selvä? Sanoi Daniela tomerasti.
- On on. Sanoi Eetu ja nosti roskiksen pystyyn.
Lorena oli hyvillään sillä hän tiesi sisimässään että hänen vanhemmat palaisivat yhteen.
Vähän ajan päästä Eetun tapaamisesta tapasi Daniela varsin mukavan ja rikkaan oloisen komistuksen joka tuli kohteliaasti tervehtimään sillä komistus oli muuttanut todella lähelle Danielaa ja sehän oli Danielalle kuin onnen osuma. Olisiko siis aika jättää Eetu taakseen ja siirtyä rohkeasti uuteen.
Tässä oli toinen osa :) Toivottavasti piditte ja komenttia vaan.
